Radiola-verkkolamppu "Sapphire".
VerkkoputkiradiotKotimainenRadiola-verkkolamppu "Sapphire" vuonna 1957 kehitti Riian valtion sähkötekninen laitos VEF. Vuoden 1956 alkuun mennessä VEF-tehdas oli kehittänyt useita vastaanottimia ja radiogrammeja, jotka perustuivat erilaisiin malleihin ja parametreihin. Jotkut ajoneuvojen yksiköistä ja alustoista ovat yhtenäisiä. Kaikissa yksiköissä oli "trendikäs" keinukytkin, käännettävä sisäinen magneettiantenni ja sisäinen dipoli, jos VHF on saatavilla. Luokan III vastaanottimissa ja radioissa oli kussakin kaksi kaiutinta, luokan II ja yli neljä kussakin. Uusien laitteiden nimiä edustivat jalokivet: Almaz, Ametisti, Akvamariini, Kristalli, Rubiini, Safiiri, Topaasi, Keltainen. Siellä oli jokisarja: Amur, Angara, Terek, Dvina ja myös musikaalisarja: Konsertti, Melodia, Sinfonia. Oli muitakin nimiä. Osa näytteistä siirrettiin tuotantoa varten muihin tehtaisiin Neuvostoliitossa, osa tehtiin vain kokeellisella erällä. Vefietis-tehtaan sanomalehdessä (VEFovets) vuoden 1955 lopussa artikkelissa kerrottiin, että Neuvostoliiton radiotekniikan ministeriön tehtävä kehittää 15 radiolaitemallia ja valmistaa niiden prototyypit VEF-suunnittelijoiden toimesta. Suurin osa kehitetyistä laitteista esiteltiin Brysselissä vuonna 1958 järjestetyssä maailmanäyttelyssä, ja ne palkittiin palkinnoilla. Monia tapahtumia esitettiin seuraavana vuonna näyttelyssä New Yorkissa (1959). Vuodesta 1956 lähtien on jatkettu kymmenkunnan lupaavamman vastaanottimen ja radiolähettimen kehittämistä, mukaan lukien esitelty radio "Sapfir". Huippuluokan "Sapphire" radiola oli prototyyppi ja tuotettiin pienessä erässä.
